Kansainvälinen Toimittajat ilman rajoja -järjestö RSF julkaisi 14.12.2020 vuotuisen raporttinsa pidätetyistä, kadonneista ja panttivangiksi joutuneista journalisteista. Joulukuun alussa eri puolilla maailmaa oli vangittuna 387 ammattitoimittajaa tai muuta journalistista työtä tekevää, kadonneita oli neljä, ja panttivankina pidettiin 54 toimittajaa.
Tämä artikkeli on suomenkielinen tiivistelmä RSF:n vuosiraportin keskeisistä sisällöistä. Alkuperäinen englanninkielinen raportti julkaistiin 14.12.2020 RSF:n kansainvälisellä sivustolla. Vuoden 2020 raporttiin RSF on sisällyttänyt sekä ammattitoimittajat että muut journalistista työtä tekevät ja media-alan työntekijät. Ryhmät on taulukoissa eritelty, jotta luvut ovat vertailukelpoisia aiempien vuosien tilastojen kanssa. Raportti kuvaa vuoden tilannetta 1.12.2020 mennessä.
Naisten osuus vangeista on noussut
Vankina pidettyjen journalistien määrä nousi vuonna 2019 tilastohistorian korkeimmaksi (389), ja luku oli tänä vuonna lähes sama, 387. Monet heistä ovat olleet vankina jopa vuosia. Naisten osuus vangeista on noussut viime vuoden kahdeksasta prosentista yhdeksään. Joulukuun alussa 2020 naistoimittajia oli lukkojen takana 42, viime vuonna heitä oli 31.
Naisia myös vapautettiin, esimerkiksi viisi vuotta vankilassa istunut tunnettu iranilainen journalisti ja ihmisoikeusaktivisti Narges Mohammadi. Joulukuun 2020 alussa uusia naisvankeja oli 17, joista Valko-Venäjällä, Iranissa ja Kiinassa kussakin neljä, kolme Egyptissä, kaksi Kambodzassa ja yksi sekä Vietnamissa että Guatemalassa. Koronavirukseen liittyvä toimittajien painostus on lisännyt myös naisjournalistien kiinniottoja, Iranissa heitä oli neljä ja Kiinassa kaksi.
Tunnetuimpia pidätetyistä naisista on vietnamilainen Pham Doan Trang, jolle RSF myönsi vuoden 2019 lehdistönvapauspalkinnon vaikuttavuudesta. Hänet pidätettiin kotonaan Ho Chi Minhissä 6.10.2020 perusteena “valtion vastaisesta propaganda”.
Covid-19-pandemia lisäsi pidätyksiä
Poikkeustilalait ja hätätilatoimet Covid-19-pandemian hillitsemiseksi ovat vaikuttaneet tiedonvälityksen valvontaan ja journalistien pidätyksiin. Maaliskuussa 2020 RSF laati Tracker-19-jäljitystyökalun, jolla järjestön työntekijät ovat koonneet ja julkaisseet tietoja koronavirukseen liittyvistä lehdistönvapauden loukkauksista.
Vaikka data ei kata kaikkia tapauksia, se osoittaa lehdistönvapauden loukkausten lisääntyneen merkittävästi pohjoisella pallonpuoliskolla keväällä 2020, kun Covid-19-virus alkoi levitä. Helmikuun alun ja marraskuun lopun välillä on listattu yli 300 pandemiasta raportoimiseen liittyvää tapausta, joissa osallisina on noin 450 journalistia. Kolmasosa (35 %) kirjauksista koskee mielivaltaisia pidätyksiä ja noin 30 prosenttia fyysistä tai psykologista väkivaltaa.
Kuukaudet maaliskuusta (MAR) marraskuuhun (NOV)
Sininen viiva = kaikki lehdistönvapauden loukkaukset
Oranssi viiva = pidätykset / vangiksi ottamiset
Vaikka useimmat pidätetyt toimittajat on vapautettu muutaman tunnin tai joidenkin päivien tai viikkojen kuluttua, 14 journalistia oli joulukuun alussa yhä lukkojen takana Aasiassa, Lähi-Idässä ja Afrikassa.
Koronakriisin hoitamista ei saa arvostella
Kiinassa on rajusti sensuroitu sosiaalisessa mediassa esitettyä kritiikkiä hallituksen tavasta käsitellä koronaviruskriisiä. Joulukuussa vankina on ainakin seitsemän henkilöä, jotka ovat julkaisseet informaatiota pandemiasta. Heidän joukossaan ovat Cai Wei(蔡伟) ja Chen Mei (陈玫), joita syytettiin riidanlietsonnasta, kun he olivat auttaneet julkaisemaan sensuroituja journalistisia aineistoja avoimen lähdekoodin julkaisualustalla Githubissa. Kun oikeudenkäyntejä ylipäänsä järjestetään, tuomiot voivat olla erittäin ankaria.
Lehdistönvapauden loukkaukset ovat lisääntyneet pandemian aikana myös Myanmarissa. Intiassa puolestaan 48 toimittajaa vastaan nostettiin syyte, ja heistä 15 pidettiin vankina, kunnes jokainen vapautettiin takuita vastaan muutaman viikon sisällä.
Bangladeshissä tunnettu pilapiirtäjä Ahmed Kabir Kishore ja blogisti, kirjailija Mushtaq Ahmed pidätettiin ja vangittiin toukokuussa ”huhujen ja väärien tietojen levittämisestä koronaviruksesta facebookissa”. Kirjailijan rikos oli artikkelin julkaiseminen lääkärien suojavarustusten puutteesta. Pilapiirtäjä puolestaan oli pitänyt kuvapäiväkirjaa kriisistä otsikolla ”koronanaikaista elämää”.
Jordaniassa Ammanissa toimiva bangladeshiläinen journalisti Salim Akash on istunut huhtikuusta lähtien vankilassa, koska hän oli ”rikkonut merkittävää lakia”. Akash oli tutkinut Bangladeshistä kotoisin olevien siirtotyöläisten kohtaloa, kun koronarajoitukset veivät heiltä työt.
Iranissa muun muassa Iranian Labour News Agencyn Telegram-kanavan johtaja Hamid Haghjoo on ollut vankina huhtikuusta alkaen. Hän oli julkaissut pilakuvan papeista, jotka suosittelevat perinteisiä lääkkeitä Covid-19-tautiin. Pidätettynä on myös Roghieh (Ashraf) Nafari, opiskelija ja kansalaistoimittaja, joka arvosteli tviiteissään terveyskriisin hoitamista.
Saharan eteläpuolinen Afrikka on kärsinyt pandemiasta monia alueita vähemmän, mutta toimittajia on pidätetty aiempaa enemmän. Ruandalainen Dieudonne Niyonsenga on kuitenkin tiettävästi ainoa afrikkalainen journalisti, joka joulukuussa oli yhä vankeudessa koronaan liittyen. Hän raportoi keväällä pandemiarajoitusten vaikutuksesta ihmisiin ja tutki väitteitä ulkonaliikkumiskieltoa valvovien sotilaiden tekemistä raiskauksista.
Keski- ja Etelä-Amerikassa tiedotusvälineisiin on kohdistunut yhä enemmän fyysisiä ja sanallisia hyökkäyksiä, häirintäkampanjoita ja mielivaltaisia syytteitä. Autoritaarisesti johdettujen maiden hallituksille koronavirus antaa välineen lisätä kriittisten, itsenäisten ja toisinajattelevien journalistien vainoamista.
Euroopassakin pandemia tarjoaa mahdollisuuden vainoon
Itä-Euroopassa ja Keski-Aasiassa koronaviruspandemiaa on laajalti käytetty supistamaan lehdistönvapautta entisestään. Lait väärien tietojen levittämisestä ovat tarjonneet mainion perustan ahdistella itsenäisen median journalisteja esimerkiksi Azerbaidžanissa, Kazakstanissa ja Tadžikistanissa sekä Venäjällä. Esimerkiksi Sever.Realii -nettiuutissivuston (joka liittyy USA-rahoitteisen Radio Free Europe / Radio Libertyn toimintaan) toimittajaa Tatjana Voltskajaa syytettiin väärän tiedon levittämisestä, kun hän oli julkaissut haastattelun, jossa nimeltä mainitsematon lääkäri puhui hengityskoneiden riittämättömyydestä sairaaloissa.
Valko-Venäjällä tutkiva toimittaja Sergei Satsuk pidätettiin ”lahjusten ottamisesta”, kun hän oli julkaissut pääkirjoituksen, joka kyseenalaisti maan viralliset Covid-19 tartuntaluvut ja presidentti Lukašenkan tavan käsitellä pandemiaa. Hänet vapautettiin kansainvälisen painostuksen ansiosta, mutta häntä uhkaa edelleen 10 vuoden vankeustuomio.
Myös Keski-Euroopassa ja Balkanilla viranomaiset ovat hyödyntäneet pandemiaa lisätäkseen kriittisen median häirintää. Keinoina ovat ankarat säädökset, kuten Unkarissa ja Serbiassa, tai journalistien pidätykset kuten Serbiassa, Kosovossa, Puolassa ja jopa Alankomaihin kuuluvalla Aruban saarella Karibialla.
Pandemian toisen aallon alettua Tracker-19 osoittaa toimittajien häirinnän taas lisääntyneen, joskin kevättä lievempänä. RSF arvioi, että vuoden 2020 ensimmäisen puoliskon tehoiskut vaikuttavat kuitenkin journalismiin edelleen.
Maantieteellinen painotus on ennallaan
Kuten viime vuonnakin, yli puolet (61 %) kiinniotetuista journalisteista on vangittuna viidessä maassa: Kiinassa, Egyptissä, Saudi-Arabiassa, Vietnamissa ja Syyriassa.
Kiina pitää edelleen tilaston ykköspaikkaa 117 vangillaan, joista kolmannes (45) on muita kuin ammattitoimittajia. Vaarassa eivät ole ainoastaan maan omat journalistit. Kiinan valtion tv-kanavalla työskentelevä kiinalaissyntyinen australialaistoimittaja Cheng Lei, on vangittuna 14. elokuuta alkaen. Hong Kongissa asuva tutkiva journalisti Gui Minhai, joka on myös Ruotsin kansalainen, siepattiin Thaimaassa vuonna 2015. Hänet tuomittiin helmikuussa 2020 Kiinassa 10 vuodeksi vankilaan perusteena tiedustelu vieraille valtioille.
Tammikuussa 2021 järjestetään Vietnamin Kommunistisen Puolueen 13. edustajakokous, jonka arvioidaan vaikuttaneen alkukesän pidätysaaltoon. Joulukuussa 2020 vangittuna oli yhä seitsemän journalistia ja 21 blogistia.
Lähi-idän valtioista toimittajia vangitaan eniten Saudi-Arabiassa (34 vankia), Egyptissä (30) ja Syyriassa (27). Saudi-Arabiassa osa vangituista on otettu kiinni jo vuonna 2012, ja Covid-19-pandemian puhjettua viranomaiset ovat toistuvasti lykänneet oikeudenkäyntejä. Egyptissä syyskuun 2019 pidätysaallon aikana kiinniotetuista toimittajista suurin osa on yhä vangittuna. Sen jälkeen on vangittu myös myös muita, perusteena väitteet terroristiryhmän jäsenyydestä ja valheellisten uutisten levittämisestä.Syyriassa puolestaan suuri osa toimittajien kiinniotoista juontuu vuonna 2011 alkaneen sisällissodan ensimmäisille vuosille. Jos vangin perhe on näinä vuosina kuullut omaisestaan, kyse on useimmiten tieto hänen kuolemastaan. Esimerkiksi vuonna 2012 vangitun blogisti Jehad Jamalin vaimo sai tänä vuonna miehensä kuolintodistuksen, jonka mukaan Jamal oli kuollut vankeudessa jo neljä vuotta sitten. Kuolinsyytä ei mainittu.
Tunnettuja ja palkittuja journalisteja vaarassa
Laajaa huomiota saaneisiin lehdistönvapauden loukkauksiin kuuluu Khaled Drarenin pidätys ja vangitseminen maaliskuussa 2020. Hän on RSF:n ja Ranskan kansainvälisen TV5 Monde-kanavan kirjeenvaihtaja ja Algerissa toimivan Casbah Tribune -uutissivuston päätoimittaja. Hän on muun muassa raportoinut korruptiota ja autoritaarista hallintoa vastustavasta Hirak-liikkeestä, ja syyskuussa hänet tuomittiin kahdeksi vuodeksi vankeuteen Algerian alueellisen integriteetin uhkaamisesta. Drarenin vapauttamiseksi on luotu sekä kansallisia että kansainvälisiä painostusryhmiä.
WikiLeaks-vuotojen julkaisija Julian Assange on edelleen vankina Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Päätös hänen mahdollisesta luovutuksestaan Yhdysvaltoihin on luvassa tammikuun 2021 alkupuolella. Covid-19-tartuntojen leviäminen Belmarshin vankilassa esti Assangea osallistumasta kaikkiin kuulemisiin, ja eristyksissä eläminen heikentää hänen fyysistä ja henkistä terveyttään.
Toimittajat ilman rajoja -järjestö on myöntänyt lehdistönvapauspalkintoja vuodesta 1992. Eräistä palkituista kuuluu hälyttäviä uutisia. Kiinassa viime vuonna 12 vuoden vankeuteen tuomittu Huang Qi kärsii vakavista terveysongelmista. RSF palkitsi hänet vuonna 2004 ja hänen perustamansa 64 Tianwang- ihmisoikeussivuston vuonna 2016. Saudi-Arabiassa vuosia vankilassa istuneesta Raif Badawista, joka sai RSF:n “Netizen”-palkinnon 2014, on saatu vain hajanaisia tietoja. Hänen tapaansa myös iranilainen valokuvaaja Soheil Arabi on protestoinut olosuhteitaan vastaan nälkälakolla. Hänet tuomittiin vuonna 2015 yli seitsemän vuoden vankeuteen, ja lokakuussa myös hänen äitinsä tuomittiin 18 vuoden vankeuteen muun muassa valtion vastaisesta propagandasta. Iranista tuli kesäkuussa myös tieto, että AmadNews -verkkosivuston toimittaja Rouhollah Zam on tuomittu kuolemaan. Ranskassa asunut Zam matkusti vuonna 2019 Irakiin, missä Iranin vallankumousjoukot sieppasivat hänet Iraniin.
Ruotsalais-eritrealainen journalisti Dawit Isaak pidätettiin ja vangittiin Eritreassa vuonna 2001. Hän on ollut vankilassa yli 7 000 päivää ilman oikeudenkäyntiä ja mahdollisuutta tavata ketään. Viimeisin elonmerkki hänestä on vuodelta 2005. Lokakuussa 2020 RSF jätti Ruotsissa rikosilmoituksen, jossa syytetään Eritrean johtoa rikoksesta ihmisyyttä vastaan.
Panttivankeina pidetään yli 50 journalistia
Yhteensä 54 journalistia pidetään panttivankeina, suurinta osaa omissa kotimaissaan. Ammattitoimittajia heistä on 41, kuusi on media-alan työntekijöitä ja seitsemän muita journalistista työtä tekeviä. Luku on viisi prosenttia vähemmän kuin viime vuonna.
RSF laskee journalistin panttivangiksi, kun muu tekijä kuin valtio uhkaa vahingoittaa tai tappaa hänet painostaakseen ulkopuolisia tahoja, esimerkiksi valtioita tai organisaatioita. Panttivankeja saatetaan ottaa joko poliittisista tai taloudellisista tai molemmista syistä.
Ukrainalainen journalisti Stanislav Asejev vapautettiin joulukuussa 2019 yli kahden vuoden vankeuden jälkeen. Hänet vapautettiin vaihdossa 200 vangin kanssa Ukrainan viranomaisten ja venäjämielisten separatistien kesken. Tämän jälkeen ainoat toimittajia panttivankina pitävät maat ovat Syyria (34 vankia), Jemen (9) ja Irak (11).
Jemen vapautti viisi journalistia vuonna 2020, mutta neljää toimittajaa syytettiin vakoilusta Saudi-Arabialle ja tuomittiin kuolemaan: Abdulkhaleq Amran, Akram Al-Walidi, Hareth Humaid ja Tawfiq Al-Mansouri. Tuomiot voidaan panna täytäntöön minä hetkenä hyvänsä.
Suuri osa Irakin ja Syyrian panttivangeista on otettu kiinni vuosina 2014-2015, jolloin Isis hallitsi näiden maiden alueita. Vaikka valtaosa alueista kuuluu nykyään viralliselle valtiovallalle, journalisteja ei ole vapautettu lukuunottamatta eteläafrikkalaista Shiraaz Mohamedia.
Eniten panttivankeja ovat ottaneet Isis (25) ja Jemenin huthit (7). Kolmetoista henkilöä on erilaisten ryhmittymien panttivankina. Näitä ovat Al-Qaida, Haya Tahrir al-Sham (HTS), radikaalit aseistautuneet joukot sekä ei-tunnustetut valtiot. Lisäksi 9 toimittajaa on tuntemattomien ryhmien hallussa.
Vuonna 2020 ilmoitettiin kadonneeksi yhteensä neljä journalistia Keski-Idässä, Saharan eteläpuolisella alueella ja latinalaisessa Amerikassa. Edellisenä vuonna kadonneita ei ollut yhtään.
Valko-Venäjän ennennäkemätön tehoisku
Valko-Venäjän 9.8.2020 järjestettyjen kiistanalaisten presidentinvaalien jälkeen ainakin 370 journalistia on pidätetty, ja heitä on pidetty vangittuna vaihtelevia ajanjaksoja. Vuodesta 1994 maata hallinneen presidentti Aljaksandr Lukašenkan valtiokoneisto on pyrkinyt estämään uutisoinnin vaalien jälkeisistä mielenosoituksista, jotka ovat jatkuneet viikkokausia. Toimittajia on paitsi pidätetty myös pahoinpidelty monin tavoin. Joulukuun alussa kahdeksan valkovenäläistä journalistia oli edelleen vangittuna.
Journalisteja uhkaavat nyt rikossyytteet ja raskaat tuomiot. Mielivaltaisilla pidätyksillä on pyritty jähmettämään tiedotusvälineitä, ja puolueelliset oikeudenkäynnit todennäköisesti johtavat rikostuomioihin. Samalla toimittajat kohtaavat vakavaa väkivaltaa, ja heiltä riistetään lehdistökortti. Ulkomaisia journalisteja poistetaan maasta, internetiä ja painettua mediaa valvotaan ja sensuroidaan.
RSF on koonnut vuodesta 1995 alkaen vuosittain raportin journalisteihin kohdistuneesta väkivallasta eri puolilla maailmaa. Tilastot perustuvat pitkin vuotta kerättyihin yksityiskohtaisiin tietoihin, joiden pohjalta on mahdollista todeta joko varmuudella tai suurella todennäköisyydellä, että toimittajan pidätys, sieppaus tai muu kaltoinkohtelu on johtunut nimenomaan heidän työstään.
Suomenkielinen tiivistelmä Päivi Helander ja Julia Harjanne
Comments